keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Tarinaa omasta yrittämisestä ja vinkkejä jalkojen hyvinvointiin: Salaa viisastuneena.
Tarinaa omasta yrittämisestä ja vinkkejä jalkojen hyvinvointiin: Salaa viisastuneena.: Yrityksen perustaminen ja oman tulon hankkiminen on iso prosessi. Siinä on paljon tehtävää ja monesta asiasta on pystyttävä huolehtimaan. Va...
Salaa viisastuneena.
Yrityksen perustaminen ja oman tulon hankkiminen on iso prosessi. Siinä on paljon tehtävää ja monesta asiasta on pystyttävä huolehtimaan. Vaaditaan hyvää stressin sietokykyä ja omien voimavarojen tunnistamista. Tämä vuosi yritykseni osalta onkin ollut hyvin monessa mielessä myönteinen ja hyvin tehdyn pohjatyön ansiosta voin pikkuhiljaa alkaa toteamaan, että kyllä minä tästä elantoni tulen saamaan ja minulla on valtavan hieno asiakaskunta, jota hoidan suurella sydämellä. Voisin sanoa, että firmani on löytänyt mielekkään rutiinin ja asiakaspiirinikin on vakiintunut tietyiltä osin ja alan tietämään pikkuhiljaa vuoden aikojen vaihtelutkin eri sesonkeja ajatellen.
Mutta koska elämä on yllätyksiä ja haasteita täynnä niin alkavan yritykseni myötä olen sitten tänä vuonna saanut henkilökohtaisessa elämässäni käydä avioeron läpi. Sanomattakin selvää, että rauhallisenkin eron takana on iso liuta tunteita käsiteltävänä. Joutuu miettimään eron syitä, antamaan anteeksi ja hyväksymään myös sen ettei enää yhteinen reitti kanna onnellisesti eteenpäin. Toisaalta vielä, miten pärjää yksin ison vanhan talon sekä koirien kanssa että yrityksen.
Olenkin tänä vuonna viimein joutunut tunnustamaan ettei yksi ihminen jaksa kaikkea, josta johtuen blogi päivitykseni on ollut mitään sanomattoman vähäisiä. Kyllä löysin jaksamisen rajani, mutta en uhmannut järkeäni vaan pyrin keskittymään olennaiseen, jättäen hieman pienemmät asiat sivuummalle. Ero päätös ja muuttokaan ei tapahtunut käsikädessä, joten itse keskityin täysin työntekemiseen, jota olenkin tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana lähestulkoon taukoamatta. Jalkahoidon lisäksi otin myös lähihoitajan hommia, jotta saisin mahdollisimman tehokkaasti kalenterini täytettyä. Koirat olivat silloin entisen puolison hoivassa. Sen myönnän, että mitä isompia muutoksia elämässäni tulee, sitä hanakkaammin teen myös töitä. Tällä keinoin voin asioita käsitellä sopivissa määrissä. Mutta voin sanoa, että tunneskaalat ovat kyllä hyvin monta värisävyä käyneet läpi.
Sitten tulikin viimein muuttopäivä ja jäin yksin taloni sekä koirien kanssa. Olin kalenterin puolesta alkanut sovittelemaan aikatauluani koirillekin sopivammaksi ja keventänyt muutenkin töitä. Toimiston siirsin kotiin, että voin iltasella tekaista hieman paperitöitä, kun muut asiat on päivältä kunnossa. Muutto päivänä stressi alkoi helpottamaan ja silloin huomasin kuinka väsynyt olen ollut, ensimmäistä kertaa reilun viikon ajan tunsin, että väsyn jo ensimmäisestä asiakaskäynnistä. Kaikki vapaa-aika menikin siltä reilulta viikolta nukkumiseen ja lepäämiseen. Monta asiaa olen elämässäni käynyt jo läpi, mutta aina eteenpäin mennyt, joten minulle oli suuri kummastus, miten tarvitsinkaan lepoa ja omaa rauhaa. Tämä oli hellä varoitus, ettei yksi ihminen kaikkeansa jaksa yksin kantaa, mutta onneksi se oli vain varoitus ja niin sitä lähdettiin taas reippaasti rytmiä ja ryhtiä hakemaan myös henkilökohtaiselle elämälle.
Nyt kun on elänyt tämän hyvin raskaan vuoden ja vielä ihan kunniakkaasti selviytyneenä totean, että tervetuloa seuraava vuosi, odotan sinua innolla! Tärkeimpiä asioita mitä itse huomasin on se, että ystäväni ovat oikeita kultakimpaleita. He ovat jaksaneet kuunnella monenmoisia tunteitani eroon liittyen, he ovat tulleet talkooporukalla taloani laittamaan ja he ovat kannustaneet eteenpäin. Suuressa muutoksessani usein päälimmänen ajatus on ja oli se, että kuinka vahva ja hieno ystäväpiiri ja perhe minulla onkaan! Jotakin olen tässä elämässä tehnyt oikein, että myötärinnalla on nämä ihmiset kulkeneet kanssani, olen heitä kiittänyt ja tulen kiittämään jatkossakin. Muistakaa vaalia ystävyyttä, siinä on kultaakin arvokkaampi voima!
Tottakai jaksoin itse kuitenkin kasvattaa yritystäni hieman supistaen kuitenkin toimintaani. Uusia suunnitelmia olen kuitenkin kerennyt miettimään ja aikataulutusta, joten siltäkin osin ensivuotta odotellessa. Olen myös sallinut itseni olla väsynyt ja olen levännyt ja ottanut vapaa- aikaa itselleni. Olen alkanut pohtimaan, mitä asioita minä kaipaan ja mistä minulle tulee hyvä olo. Vaikka nautin suunnattoman paljon yrityksestäni ja yrittäjyydestä itsestään niin vapaa- ajan arvon olin unohtanut.
Vielä on edelleen paljon tehtävää, että elämäni saa rytmin kohdilleen ja kaikki asiat alkaisivat rullaamaan ilman liian suurta erillistä miettimistä ja järjestelemistä, mutta jälleen tiedän olevani yhden asian viisaampi ja vahvempi ihminen. Olen myös onnellinen siitä, että päätin pärjätä aikoinani kun perustin yritykseni ja nyt kun päätin pärjätä kodin ja koirien kanssa. Ja olen onnellinen siitä, että tämä vuosi herätti minut arvostamaan pieniä asioita ja hetkiä, jotka tekevät minusta onnellisemman ihmisen. Se auttaa minua myös uudella voimalla olemaan entistä parempi asiakaspalvelija ja hoitaja asiakkailleni ja myös voin olla ystävilleni ystävä takaisin.
Näillä puheilla aloitan taas uudelleen blogikirjoitukseni pitkän hiljaisuuden jälkeen :) Mutta nauttikaamme kuitenkin kaamosaikana niistä pienistä asioista, jotka tekee elämästä onnellisen.
Kiitän ystäviäni, perhettäni ja asiakkaitani, vuosi ei mennyt odotetusti, mutta toi lopulta positiivistä vahvistusta elämääni ja eräällä tavalla kaivattua muutosta. Asioilla on tapana järjestyä ja yksi hyvä asia kantaa kymmenen pahaa.
Hyvää yötä!
Tanja Kurola
Mutta koska elämä on yllätyksiä ja haasteita täynnä niin alkavan yritykseni myötä olen sitten tänä vuonna saanut henkilökohtaisessa elämässäni käydä avioeron läpi. Sanomattakin selvää, että rauhallisenkin eron takana on iso liuta tunteita käsiteltävänä. Joutuu miettimään eron syitä, antamaan anteeksi ja hyväksymään myös sen ettei enää yhteinen reitti kanna onnellisesti eteenpäin. Toisaalta vielä, miten pärjää yksin ison vanhan talon sekä koirien kanssa että yrityksen.
Olenkin tänä vuonna viimein joutunut tunnustamaan ettei yksi ihminen jaksa kaikkea, josta johtuen blogi päivitykseni on ollut mitään sanomattoman vähäisiä. Kyllä löysin jaksamisen rajani, mutta en uhmannut järkeäni vaan pyrin keskittymään olennaiseen, jättäen hieman pienemmät asiat sivuummalle. Ero päätös ja muuttokaan ei tapahtunut käsikädessä, joten itse keskityin täysin työntekemiseen, jota olenkin tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana lähestulkoon taukoamatta. Jalkahoidon lisäksi otin myös lähihoitajan hommia, jotta saisin mahdollisimman tehokkaasti kalenterini täytettyä. Koirat olivat silloin entisen puolison hoivassa. Sen myönnän, että mitä isompia muutoksia elämässäni tulee, sitä hanakkaammin teen myös töitä. Tällä keinoin voin asioita käsitellä sopivissa määrissä. Mutta voin sanoa, että tunneskaalat ovat kyllä hyvin monta värisävyä käyneet läpi.
Sitten tulikin viimein muuttopäivä ja jäin yksin taloni sekä koirien kanssa. Olin kalenterin puolesta alkanut sovittelemaan aikatauluani koirillekin sopivammaksi ja keventänyt muutenkin töitä. Toimiston siirsin kotiin, että voin iltasella tekaista hieman paperitöitä, kun muut asiat on päivältä kunnossa. Muutto päivänä stressi alkoi helpottamaan ja silloin huomasin kuinka väsynyt olen ollut, ensimmäistä kertaa reilun viikon ajan tunsin, että väsyn jo ensimmäisestä asiakaskäynnistä. Kaikki vapaa-aika menikin siltä reilulta viikolta nukkumiseen ja lepäämiseen. Monta asiaa olen elämässäni käynyt jo läpi, mutta aina eteenpäin mennyt, joten minulle oli suuri kummastus, miten tarvitsinkaan lepoa ja omaa rauhaa. Tämä oli hellä varoitus, ettei yksi ihminen kaikkeansa jaksa yksin kantaa, mutta onneksi se oli vain varoitus ja niin sitä lähdettiin taas reippaasti rytmiä ja ryhtiä hakemaan myös henkilökohtaiselle elämälle.
Nyt kun on elänyt tämän hyvin raskaan vuoden ja vielä ihan kunniakkaasti selviytyneenä totean, että tervetuloa seuraava vuosi, odotan sinua innolla! Tärkeimpiä asioita mitä itse huomasin on se, että ystäväni ovat oikeita kultakimpaleita. He ovat jaksaneet kuunnella monenmoisia tunteitani eroon liittyen, he ovat tulleet talkooporukalla taloani laittamaan ja he ovat kannustaneet eteenpäin. Suuressa muutoksessani usein päälimmänen ajatus on ja oli se, että kuinka vahva ja hieno ystäväpiiri ja perhe minulla onkaan! Jotakin olen tässä elämässä tehnyt oikein, että myötärinnalla on nämä ihmiset kulkeneet kanssani, olen heitä kiittänyt ja tulen kiittämään jatkossakin. Muistakaa vaalia ystävyyttä, siinä on kultaakin arvokkaampi voima!
Tottakai jaksoin itse kuitenkin kasvattaa yritystäni hieman supistaen kuitenkin toimintaani. Uusia suunnitelmia olen kuitenkin kerennyt miettimään ja aikataulutusta, joten siltäkin osin ensivuotta odotellessa. Olen myös sallinut itseni olla väsynyt ja olen levännyt ja ottanut vapaa- aikaa itselleni. Olen alkanut pohtimaan, mitä asioita minä kaipaan ja mistä minulle tulee hyvä olo. Vaikka nautin suunnattoman paljon yrityksestäni ja yrittäjyydestä itsestään niin vapaa- ajan arvon olin unohtanut.
Vielä on edelleen paljon tehtävää, että elämäni saa rytmin kohdilleen ja kaikki asiat alkaisivat rullaamaan ilman liian suurta erillistä miettimistä ja järjestelemistä, mutta jälleen tiedän olevani yhden asian viisaampi ja vahvempi ihminen. Olen myös onnellinen siitä, että päätin pärjätä aikoinani kun perustin yritykseni ja nyt kun päätin pärjätä kodin ja koirien kanssa. Ja olen onnellinen siitä, että tämä vuosi herätti minut arvostamaan pieniä asioita ja hetkiä, jotka tekevät minusta onnellisemman ihmisen. Se auttaa minua myös uudella voimalla olemaan entistä parempi asiakaspalvelija ja hoitaja asiakkailleni ja myös voin olla ystävilleni ystävä takaisin.
Näillä puheilla aloitan taas uudelleen blogikirjoitukseni pitkän hiljaisuuden jälkeen :) Mutta nauttikaamme kuitenkin kaamosaikana niistä pienistä asioista, jotka tekee elämästä onnellisen.
Kiitän ystäviäni, perhettäni ja asiakkaitani, vuosi ei mennyt odotetusti, mutta toi lopulta positiivistä vahvistusta elämääni ja eräällä tavalla kaivattua muutosta. Asioilla on tapana järjestyä ja yksi hyvä asia kantaa kymmenen pahaa.
Hyvää yötä!
Tanja Kurola
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Maaliskuun viemää
Näin alkuaikoina sitä on vielä paljon vaihtelua ajanvarauksessa. Tämän vuodeen puolella olikin ilo jo huomata, että vakituista ajanvaraus pohjaa alkaa olemaan ihan mukavasti. Siitä se nyt oikeasti lähtee! Laitos- ja palvelukotien hoitajat tekevät loistavia kehittämis ehdotuksia, jotka toteutan ilo mielin. Kaikki ruuhka ja kiire tuntuu hyvältä hieman hiljaisen vuodenvaihteen jälkeen.
Jotenkin on kummaa se, että silloinkuin olisi enemmän aikaa tehdä esimerkiksi verkkokaupan hyväksi töitä tai tehdä viimeinkin ne loistavat parannustoimenpiteet kirjanpitoon ynnä muuhun juoksevaan paperi työhön, niin mitään ei saa aikaiseksi. Puolityhjissä päivissä on aina se vika, että on yksinkertaisesti liikaa aikaa. Myöskään kotitöitä ei tule tehdyksi. Ajattelen aina, että on vielä noin monta tuntia aikaa tehdä ihan simppelit jutut.
Taas sitten, kun alkaa todelliset kiireet, asiakkaita on enemmän entä viikolle tarvitsisi ottaa, minun toiminta kyky paranee roimasti. Olen laskutuksessa ajantasalla, niin laskujen teon kuin saannin suhteen. Saan ilolla kiertää asiakaskäynnit ja kotonakin toimin tehokkaan yrittäjänaisen lailla. Tietenkin, kun vapaa- aikaa on niin runsaasti niin otimme pennun vielä tähän kasvatettavaksi. Vuorottelu työtunneissa mieheni kanssa takaa ettei pentu joudu vanhemman koiran kanssa olemaan montaa tuntia yksin. Kotiin tullessani tehokkaasti luutuan lattiat, ruokin koirat, siivoan keittiön, laitan ruuat ja viimeiseksi iltapuhteeksi keskityn vielä tekemään paperityöt pois alta, jos kone on mukana.
Minä olen ihmistyyppinäkin jo tunnustettavasti sellainen, että nautin pitkistä päivistä. Ei ole mitään ihanampaa kuin illalla mennä väsyneenä nukkumaan tietäen, että päivän on tehnyt hyvää työtä ja on taas monta asiakasta kevyin varpain menossa myös iltapuhteille.
Yritykselleni tulee toukokuussa täyteen kaksi vuotta ja on hieno nähdä miten pieni firmani on lähtenyt kehittymään eteenpäin ja kasvamaan isommaksi. Melkein samoihin tienoihin itsekin täytän vuosia ja on hieno ollut todeta, että kuitenkin khaden vuoden ajan olen onnistunut elättämään itseni tällä työllä, vaikka myös epätoivon hetkiä ja pieniä epäillyksen siemeniä on mahtunut mukaan. Lisäksi mieheni yritys on vain puoli vuotta vanhempi kuin omani, joten tulospaineet on molemmilla ollut jo heti ensimetreistä alkaen. Aloimme kumpikin heti täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja hyppäsimme varman palkan kelkasta uuteen mystiseen ja kiehtovaan maailmaan, jossa jokainen palkkapennonen on tienattava itse. Innolla odotan tulevaisuutta, mutta sitä ennen kesää jolloin saan hetken taas jatkaa rakkaan puutarhani puunaamista ja nauttia oman käden jäljistä, kun istutukset alkavat viimein tuottamaan tulosta marjojen tai kukkien muodossa, tämän kehityksen näen mielelläni omassa yrityksessäni ja odotankin innolla alkavaa kolmatta vuottani. Tulkoon sinne niin hyviä kuin huonompiakin hetkiä, enemmän hyviä tietenkin :D
Antoisaa alkanutta kevättä kaikille asiakkaille, muille yrittäjille tai yrittäjyyttä harkitseville. Tämä tie ei ainakaan aluksi ole ruusuisin ja paljon on painetta töissä ja kotona, mutta rohkeasti usko omaan tekemiseen ja pärjäämiseen vie jo pitkälle.
Teidän jalkahoitajanne Tanja
Jotenkin on kummaa se, että silloinkuin olisi enemmän aikaa tehdä esimerkiksi verkkokaupan hyväksi töitä tai tehdä viimeinkin ne loistavat parannustoimenpiteet kirjanpitoon ynnä muuhun juoksevaan paperi työhön, niin mitään ei saa aikaiseksi. Puolityhjissä päivissä on aina se vika, että on yksinkertaisesti liikaa aikaa. Myöskään kotitöitä ei tule tehdyksi. Ajattelen aina, että on vielä noin monta tuntia aikaa tehdä ihan simppelit jutut.
Taas sitten, kun alkaa todelliset kiireet, asiakkaita on enemmän entä viikolle tarvitsisi ottaa, minun toiminta kyky paranee roimasti. Olen laskutuksessa ajantasalla, niin laskujen teon kuin saannin suhteen. Saan ilolla kiertää asiakaskäynnit ja kotonakin toimin tehokkaan yrittäjänaisen lailla. Tietenkin, kun vapaa- aikaa on niin runsaasti niin otimme pennun vielä tähän kasvatettavaksi. Vuorottelu työtunneissa mieheni kanssa takaa ettei pentu joudu vanhemman koiran kanssa olemaan montaa tuntia yksin. Kotiin tullessani tehokkaasti luutuan lattiat, ruokin koirat, siivoan keittiön, laitan ruuat ja viimeiseksi iltapuhteeksi keskityn vielä tekemään paperityöt pois alta, jos kone on mukana.
Minä olen ihmistyyppinäkin jo tunnustettavasti sellainen, että nautin pitkistä päivistä. Ei ole mitään ihanampaa kuin illalla mennä väsyneenä nukkumaan tietäen, että päivän on tehnyt hyvää työtä ja on taas monta asiakasta kevyin varpain menossa myös iltapuhteille.
Yritykselleni tulee toukokuussa täyteen kaksi vuotta ja on hieno nähdä miten pieni firmani on lähtenyt kehittymään eteenpäin ja kasvamaan isommaksi. Melkein samoihin tienoihin itsekin täytän vuosia ja on hieno ollut todeta, että kuitenkin khaden vuoden ajan olen onnistunut elättämään itseni tällä työllä, vaikka myös epätoivon hetkiä ja pieniä epäillyksen siemeniä on mahtunut mukaan. Lisäksi mieheni yritys on vain puoli vuotta vanhempi kuin omani, joten tulospaineet on molemmilla ollut jo heti ensimetreistä alkaen. Aloimme kumpikin heti täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja hyppäsimme varman palkan kelkasta uuteen mystiseen ja kiehtovaan maailmaan, jossa jokainen palkkapennonen on tienattava itse. Innolla odotan tulevaisuutta, mutta sitä ennen kesää jolloin saan hetken taas jatkaa rakkaan puutarhani puunaamista ja nauttia oman käden jäljistä, kun istutukset alkavat viimein tuottamaan tulosta marjojen tai kukkien muodossa, tämän kehityksen näen mielelläni omassa yrityksessäni ja odotankin innolla alkavaa kolmatta vuottani. Tulkoon sinne niin hyviä kuin huonompiakin hetkiä, enemmän hyviä tietenkin :D
Antoisaa alkanutta kevättä kaikille asiakkaille, muille yrittäjille tai yrittäjyyttä harkitseville. Tämä tie ei ainakaan aluksi ole ruusuisin ja paljon on painetta töissä ja kotona, mutta rohkeasti usko omaan tekemiseen ja pärjäämiseen vie jo pitkälle.
Teidän jalkahoitajanne Tanja
perjantai 27. tammikuuta 2012
Pihkavoiteesta moneksi...
Olen törmännyt työssäni jo melko moneen, jolle ei rasvat yliherkkyyden vuoksi tai ihosairauksien seurauksena passaa. Olenkin pistänyt jo hoitolassani rasvaremontit pystyyn, että varmasti valikoima riittää melkein joka vaivaan. Pihkavoiteen nimeen olen itsekin aina vannonut ja minulla oli tehdasvalmiste jo olemassaankin tuotevalikoimassa.
Kuitenkin mökkireissullani menin käymään lähellä olevassa maatilamatkailu yrityksessä, Heidin mummolassa ja hänen kanssaan keskusteltiin yrityksistämme ja kun hän näytti oman tuotehyllyn valikoiman niin siellä se oli: Heidin mummolan kuusenpihka voide! Aineosat mahtuu yhdelle kädelle lueteltuna: kuusenpihka, rypsiöljy ja mehiläisvaha. Meni vielä nuori yrittäjä kehumaan, että pihkaa on runsaammin entäpä normaalisti ruukataan seokseen laittaa.
Mihin pihkaa sitten käytetään? Tietenkin kuivan ihon ja hilseilevän ihon hoitoon, Siihen se on aivan loistava tuote. Selvityksien mukaan se vähentää bakteerien kasvua ja auttaisi näin sienen ja silsan hoidossa. Lisäksi haavan hoidossa pihkaa on käytetty myös vaikeiden tapausten hoidossa. Vanhakansa kyllä sanoisi tähän, että tämähän on jo tiedetty vuosisatojen ajan. Lueskelin artikkelia kuusenpihka voiteen käytöstä haavanhoitoon liittyen, voitte itsekin artikkelin lukea tästä linkistä .
Lisäksi pihkavoide auttaa kynsinauhoihin ja makunsa avulla kynsien pureskeluunkin voi saada apua, jos muuten ei ikävästä tavasta pääse eroon. Tulehtuneisiin kynsinauhoihin pihkavoide on omienkin kokemuksien mukaan loistava hoitotuote, lisäksi pieniin naarmuihin se on ollut hyvä aina hipaista niin ne ei ole päässyt tulehtumaan. Joskus selkään tulee ikäviä finnejä, jotka painavat ikävästi autolla ajaessa niin silloinkin olen kipittänyt pihkavoiteen kanssa naapuriin ja hän on paketoinut selkäni pihkalla ja muutaman vaihtokerran jälkeen kipeä näppylä on alkanut kuivaamaan.
Sitä suositellaan myös palohaavoihin, hyttysten puremiin ja niin pois päin. Vannoutuneet käyttäjät sanovatkin etteivät he mene minnekään ilman pihkaa, se on apu moneen vaivaan.
Uskoo asian ken lie, mutta tämä voide on jo vuosisatoja kulkenut erihoitomuotoina ihmisten mukana.
Kuitenkin mökkireissullani menin käymään lähellä olevassa maatilamatkailu yrityksessä, Heidin mummolassa ja hänen kanssaan keskusteltiin yrityksistämme ja kun hän näytti oman tuotehyllyn valikoiman niin siellä se oli: Heidin mummolan kuusenpihka voide! Aineosat mahtuu yhdelle kädelle lueteltuna: kuusenpihka, rypsiöljy ja mehiläisvaha. Meni vielä nuori yrittäjä kehumaan, että pihkaa on runsaammin entäpä normaalisti ruukataan seokseen laittaa.
Mihin pihkaa sitten käytetään? Tietenkin kuivan ihon ja hilseilevän ihon hoitoon, Siihen se on aivan loistava tuote. Selvityksien mukaan se vähentää bakteerien kasvua ja auttaisi näin sienen ja silsan hoidossa. Lisäksi haavan hoidossa pihkaa on käytetty myös vaikeiden tapausten hoidossa. Vanhakansa kyllä sanoisi tähän, että tämähän on jo tiedetty vuosisatojen ajan. Lueskelin artikkelia kuusenpihka voiteen käytöstä haavanhoitoon liittyen, voitte itsekin artikkelin lukea tästä linkistä .
Lisäksi pihkavoide auttaa kynsinauhoihin ja makunsa avulla kynsien pureskeluunkin voi saada apua, jos muuten ei ikävästä tavasta pääse eroon. Tulehtuneisiin kynsinauhoihin pihkavoide on omienkin kokemuksien mukaan loistava hoitotuote, lisäksi pieniin naarmuihin se on ollut hyvä aina hipaista niin ne ei ole päässyt tulehtumaan. Joskus selkään tulee ikäviä finnejä, jotka painavat ikävästi autolla ajaessa niin silloinkin olen kipittänyt pihkavoiteen kanssa naapuriin ja hän on paketoinut selkäni pihkalla ja muutaman vaihtokerran jälkeen kipeä näppylä on alkanut kuivaamaan.
Sitä suositellaan myös palohaavoihin, hyttysten puremiin ja niin pois päin. Vannoutuneet käyttäjät sanovatkin etteivät he mene minnekään ilman pihkaa, se on apu moneen vaivaan.
Uskoo asian ken lie, mutta tämä voide on jo vuosisatoja kulkenut erihoitomuotoina ihmisten mukana.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Ei yrittäjän leivästä kateellinen kannata olla...(?)
Olen nyt paljon viimeaikoina käyttänyt aikaani uusien alkavien yrittäjien neuvomiseen. Kysymyksiin vastaillessani olen yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen ja muistanut hyvistä puolista kertoa, mutta myös siitä nurjasta nutusta. Samalla olen mielessäni peilannut omaa toimintaani, olenko jo pätevä jakamaan viisauksiani muillekin.
Hyviä puoliahan tässä toki on minun mittarissani enemmän entä huonoja. Minulla on vapaus ja vastuu miettiä työaikojani, suunnitella mielekästä työnsisältöä, kehittää toimintaani ja olla monessa toiminnassa mukana. Työ palkitsee suoraan tyytyväisillä asikkailla ja on suorastaan ihana nähdä se hetki, kun asiakas on saanut helpotusta kipeisiin jalkoihin ja suorastaan puhkeaa hymyyn, kun on helpompi olla. Lisäksi he saavat purkaa sydäntään minulle, jos he kaipaavat ihmistä joka tuomitsematta kuuntelee. Hoitotuolini onkin paikka, jonne ihmiset voivat luottamuksella keventää mieltänsä. Yksi asiakas kysyikin minulta, että kenelle minä ripittäydyn, kun itse olen roska astiana toisille. Kuitenkin tämän ja aikaisemman työn puitteissa olen oppinut senkin etten voi kantaa kaikkia maailman murheita, enkä vihata muita muiden puolesta. Minä kuuntelen ja jätän itsekin ne murheet hoitotuolille.
Taas toiset asiakkaat tietävät omasta yritystaustastaan, etteivät ne rahat mitä minulle tilitetään ole kuin osaksi minun. Tämä ala ei ole semmoinen, että suoraan pääsisin kylpemään kultaisessa suihkulähteessä. On ALV, YEL, vakuutukset, vuokrat, auraukset, jätehuolto, puhelinlaskut, verkkokauppa kulut, tukkulaskut.... Lukematon määrä muitakin, jotka odottavat omia rahojansa. Sitten kaikkien kulujen jälkeen voin haistella, mitä jäi viivan alle. Vielä tässä vaiheessa se ei ole sitä, mitä palkkatöissä tienaisin. Saan yleensä laskuni maksettua, mutta joskus joudun itse sopimaan omia henkilökohtaisia laskuja, että saan taas kaiken luistamaan eteenpäin. Jännitysmomenttia nostaa vielä sekin, että miehenikin on tuore yrittäjä ja hänenkin tilipussinsa on vielä yhtä ennalta arvaamaton kuin omani. Kyllä joskus iltaisin oikeasti mietin, mistä taikoisin äkkiä lisää asiakkaita, että saisin tuon ja tämän ja sen vielä maksettua. Aina vielä on kuitenkin synkkien hetkien jälkeen mieli kirkastunut ja ajatus voittanut: Kyllä tämä tästä sutviintuu niinkuin aina ennenkin, pitää vain yrittää vielä hieman kovemmin.
Yrityksen alkuponnistelut ovatkin, ei viikoissa mitattavissa olevia asioita vaav vaaditaan usein muutamankin vuoden työ ennenkuin alkaa oma asiakaskunta osittain vakiintumaan ja uudet asiakkaat alkavat löytämään minusta helpommin tietoa ja osaavat hakeutua luokseni. Oli ihana nähdä, kun vertaili viimevuoteen, että nyt minulla oikeasti alkaa jo olemaan ajanvaraus kantaa hieman pidemmälle tulevaisuuteen, eikä joka viikko tarvitse miettiä, mistä uusia asiakkaita löytäisi. Tämä on selvä onnistuminen pitkien ponnisteluiden jälkeen!
Sitten kuten jo mainitsin minä jaksan innostua yrittäjäyhdistys toiminnasta ja sitä kautta saatavista ideoista ja visioista, mitä voin muhia mielessäni. Nautin myös siitä, että samanhenkiset ihmiset on saatu samaan paikkaan istumaan ja keskustelemaan paremmasta yrittäjän arjesta. Eilenkin oli seminaari päivä Oulussa, joka oli pitkä ja väsyttävä päivä, mutta kuitenkin antoi tunteen, että kuulun porukkaan jo jollakin tavalla. En ole ihan enää se joka puolitoista vuotta sitten laittoi suurella jännityksellä yrityksen pystyyn ja mietti kuinka ihmeellistä on sitten tavata yrittäjänä toisia yrittäjiä :) He loppujen lopuksi ovat niinkuin minäkin, kovaa työtä tekeviä ja omaa visioita eteenpäin vieviä tehokoneitakin aina välillä.
Yrittäjyys on monta vivahdetta, se ei ole pelkästään kauniisti sädehtivä sateenkaari, vaan välillä myös huolet ja mustat pilvet estävät näkemästä sitä tahdon kipinää, joka aikoinaan nosti omankin yritykseni pystyyn. Mutta aina alakuloisen mielenkin jälkeen tulee se hetki, että ratkaisu löytyy asiaan kuin asiaan ja jälleen on yhdestä huolesta selvitty. Ja vaikka asiakkaani heittävät huolensa säkkiini niin he antavat minulle jotain enemmän takaisin. He ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun ja tulevat uudestaakin käymään luonani hoidattamassa jalat ja keventämässä mieltänsä. Näillä eväillä minä saan taas rahan liikkumaan, jota ilman ei minunkaan yritykseni toimisi.
Te, jotka harkitsette yrittäjyyttä niin siinä on puolensa, mutta miettikää, miten oma taloutenne kestää hieman pidempäänkin, jos tulotusta ei heti synny. Me olemme mieheni kanssa kahdestaan, joten me aina pärjäämme ja ymmärrämme toistemme huonot hetket ja myös onnistumisissa tiedämme kuinka kovan työn takana se hetki on voinut olla. Olemme valmiita tinkimään omista tarpeistamme ja yrittämään toistemmekin yrityksissä auttaa tarpeen tullen vieläkin enemmän. Ja ennenkaikkea annamme toistemme nukkua vapaapäivänä pitkään ja joskus pidämme hulppeat vapaapäivämme tekemättä yhtikäs mitään. Meillä on rikkaus myötäelää ja ymmärtää toistemme vastuita ja haasteita, mutta huononkauden sattuessa samaan aikaan ei aina rahat tahdo vielä tässä vaiheessa riittää kaikkeen mahdolliseen. Eli muistakaa tosissaan myös miettiä oma henkilökohtainen riskinsieto kykynne, asioilla menee aikansa ennenkuin ne alkavat tuottamaan tulosta. Ja minä voin sanoa tämän vaihderikkaan puolentoista vuoden jälkeen, että minä olen yrittäjä henkeen ja vereen!
Hyvää kevään jatkoa!
Hyviä puoliahan tässä toki on minun mittarissani enemmän entä huonoja. Minulla on vapaus ja vastuu miettiä työaikojani, suunnitella mielekästä työnsisältöä, kehittää toimintaani ja olla monessa toiminnassa mukana. Työ palkitsee suoraan tyytyväisillä asikkailla ja on suorastaan ihana nähdä se hetki, kun asiakas on saanut helpotusta kipeisiin jalkoihin ja suorastaan puhkeaa hymyyn, kun on helpompi olla. Lisäksi he saavat purkaa sydäntään minulle, jos he kaipaavat ihmistä joka tuomitsematta kuuntelee. Hoitotuolini onkin paikka, jonne ihmiset voivat luottamuksella keventää mieltänsä. Yksi asiakas kysyikin minulta, että kenelle minä ripittäydyn, kun itse olen roska astiana toisille. Kuitenkin tämän ja aikaisemman työn puitteissa olen oppinut senkin etten voi kantaa kaikkia maailman murheita, enkä vihata muita muiden puolesta. Minä kuuntelen ja jätän itsekin ne murheet hoitotuolille.
Taas toiset asiakkaat tietävät omasta yritystaustastaan, etteivät ne rahat mitä minulle tilitetään ole kuin osaksi minun. Tämä ala ei ole semmoinen, että suoraan pääsisin kylpemään kultaisessa suihkulähteessä. On ALV, YEL, vakuutukset, vuokrat, auraukset, jätehuolto, puhelinlaskut, verkkokauppa kulut, tukkulaskut.... Lukematon määrä muitakin, jotka odottavat omia rahojansa. Sitten kaikkien kulujen jälkeen voin haistella, mitä jäi viivan alle. Vielä tässä vaiheessa se ei ole sitä, mitä palkkatöissä tienaisin. Saan yleensä laskuni maksettua, mutta joskus joudun itse sopimaan omia henkilökohtaisia laskuja, että saan taas kaiken luistamaan eteenpäin. Jännitysmomenttia nostaa vielä sekin, että miehenikin on tuore yrittäjä ja hänenkin tilipussinsa on vielä yhtä ennalta arvaamaton kuin omani. Kyllä joskus iltaisin oikeasti mietin, mistä taikoisin äkkiä lisää asiakkaita, että saisin tuon ja tämän ja sen vielä maksettua. Aina vielä on kuitenkin synkkien hetkien jälkeen mieli kirkastunut ja ajatus voittanut: Kyllä tämä tästä sutviintuu niinkuin aina ennenkin, pitää vain yrittää vielä hieman kovemmin.
Yrityksen alkuponnistelut ovatkin, ei viikoissa mitattavissa olevia asioita vaav vaaditaan usein muutamankin vuoden työ ennenkuin alkaa oma asiakaskunta osittain vakiintumaan ja uudet asiakkaat alkavat löytämään minusta helpommin tietoa ja osaavat hakeutua luokseni. Oli ihana nähdä, kun vertaili viimevuoteen, että nyt minulla oikeasti alkaa jo olemaan ajanvaraus kantaa hieman pidemmälle tulevaisuuteen, eikä joka viikko tarvitse miettiä, mistä uusia asiakkaita löytäisi. Tämä on selvä onnistuminen pitkien ponnisteluiden jälkeen!
Sitten kuten jo mainitsin minä jaksan innostua yrittäjäyhdistys toiminnasta ja sitä kautta saatavista ideoista ja visioista, mitä voin muhia mielessäni. Nautin myös siitä, että samanhenkiset ihmiset on saatu samaan paikkaan istumaan ja keskustelemaan paremmasta yrittäjän arjesta. Eilenkin oli seminaari päivä Oulussa, joka oli pitkä ja väsyttävä päivä, mutta kuitenkin antoi tunteen, että kuulun porukkaan jo jollakin tavalla. En ole ihan enää se joka puolitoista vuotta sitten laittoi suurella jännityksellä yrityksen pystyyn ja mietti kuinka ihmeellistä on sitten tavata yrittäjänä toisia yrittäjiä :) He loppujen lopuksi ovat niinkuin minäkin, kovaa työtä tekeviä ja omaa visioita eteenpäin vieviä tehokoneitakin aina välillä.
Yrittäjyys on monta vivahdetta, se ei ole pelkästään kauniisti sädehtivä sateenkaari, vaan välillä myös huolet ja mustat pilvet estävät näkemästä sitä tahdon kipinää, joka aikoinaan nosti omankin yritykseni pystyyn. Mutta aina alakuloisen mielenkin jälkeen tulee se hetki, että ratkaisu löytyy asiaan kuin asiaan ja jälleen on yhdestä huolesta selvitty. Ja vaikka asiakkaani heittävät huolensa säkkiini niin he antavat minulle jotain enemmän takaisin. He ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun ja tulevat uudestaakin käymään luonani hoidattamassa jalat ja keventämässä mieltänsä. Näillä eväillä minä saan taas rahan liikkumaan, jota ilman ei minunkaan yritykseni toimisi.
Te, jotka harkitsette yrittäjyyttä niin siinä on puolensa, mutta miettikää, miten oma taloutenne kestää hieman pidempäänkin, jos tulotusta ei heti synny. Me olemme mieheni kanssa kahdestaan, joten me aina pärjäämme ja ymmärrämme toistemme huonot hetket ja myös onnistumisissa tiedämme kuinka kovan työn takana se hetki on voinut olla. Olemme valmiita tinkimään omista tarpeistamme ja yrittämään toistemmekin yrityksissä auttaa tarpeen tullen vieläkin enemmän. Ja ennenkaikkea annamme toistemme nukkua vapaapäivänä pitkään ja joskus pidämme hulppeat vapaapäivämme tekemättä yhtikäs mitään. Meillä on rikkaus myötäelää ja ymmärtää toistemme vastuita ja haasteita, mutta huononkauden sattuessa samaan aikaan ei aina rahat tahdo vielä tässä vaiheessa riittää kaikkeen mahdolliseen. Eli muistakaa tosissaan myös miettiä oma henkilökohtainen riskinsieto kykynne, asioilla menee aikansa ennenkuin ne alkavat tuottamaan tulosta. Ja minä voin sanoa tämän vaihderikkaan puolentoista vuoden jälkeen, että minä olen yrittäjä henkeen ja vereen!
Hyvää kevään jatkoa!
perjantai 28. lokakuuta 2011
Verkkokauppa varpala
Blogini käsittelee hyvin laajalta alueelta aiheita ja haluan antaakin itselleni kirjoittajan vapauden aina kirjoittaa sen mukaan, mitä ajatus virtaa. Tällä hetkellä jalkahoito on pääasiallinen työ ja verkkokauppani on elänyt siinä sivussa omaa elämäänsä ja olen ilokseni huomannut, että tilaustakin on ollut ja se on löydetty jo vuoden sisällä, ilman sen suurempaa mainostamista.
Alussa verkkokauppani oli hyvin yksinkertainen tilauskaavake, johon sai tilaukset katsoa alasveto valikosta. Huono puoli siinä oli, etten voinut itse muokata tekstiä tai lisätä sitä tarpeen mukaan. Nyt verkkokauppani ollessa täysin hallinnassani, vastaan itse myös sisällöstä. Tämä on se hetki ja aika, kun kerään kaiken palautteen ja alan muokkaamaan kaupan juuri teille sopivaksi. Haaveena on lisätä teille kuvin ja tekstin mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa tuotteista ja niiden käyttömahdollisuutta, jolloin asiakkaat saavat monipuolista informaatiota ennen ostopäätöstä. Rekisteröitymispakkoa ei kaupassani ole ja lupaan, että olen niin laiska uutiskirjeen kirjoittelia ettei minulta uutuuksia satele päivittäin tai viikottain. Olisin tyytyväinen, jos saisin uutuuskirjeen kirjoitettua edes noin neljä kertaa vuodessa.
Mutta nyt, kun minulla on suhteellisen iso verkkokauppa ja sinne tuotteita mahtuu niin haluan laajentaa valikoimaani. Etsin pieniä yrittäjiä, jotka pystyvät tekemään villasukkia, käsin tehtyjä saippuoita, pihkasalvaa vanhoin konstein... Luettelo on loputon, koska mitä enemmän haastattelen ihmisiä ja löydän itseni kaltaisia pieniä tekijöitä niin haluan heidän osaamisensa tuoda myös kauppaani näkyville. Olenkin jo tuotteista osan neuvotellut ja toive olisi ne saada sivustolleni joulukuun aikana. Heidän tuotteillaan on tarina, minä ja pian tekin tiedätte, kuka ne on valmistanut ja missä. Tarkoitukseni ei ole edes saada suuria eriä myyntiin vain ihan pienesti ja kappalemäärittäin, joten rajallisesti olevien tuotteiden kohdalla näkyy varasto tilanne ja ne on sitten loppu ennenkuin uusia tulee, jos niitä on saatavilla. Minun toimintanikin on pientä, mutta minulla on entistä vahvempi näkemys myös sille, että pienet yrittäjät pitää tuoda esille ja kuluttajille antaa mahdollisuus etsiä myös yksilöllisyyttä minun verkkokaupastani.
Tänään sain yhdeltä asiakkaaltani myyntiin hänen oma tekemiään joulukortteja, joista laitankin lähipäivinä kuvat myös verkkomyymälään. Nekin oli käsin tehty ja todella ihanan ja lämminhenkisen näköisiä. Loistava vaihtoehto, jos ei itse osaa askarrella, mutta haluaa uniikin käsintehdyn kortin lähettää sukulaiselle. Muut tulevat tuotteet taas liittyy myös ihon hoitoon. Villasukat on aloevera langasta kudotut, pihkasalva on erinomainen iho voide ja luomu saippuan käyttöaihion kaikkihan jo arvaavatkin :D Sisustustaulut ovat minun omaa harrastettani ja koska oma seinätila loppuu kesken niin mikä olisikaan parempaa, jos taulut löytäisivät kodin oman asiakaspiirin keskeltä.
Eli verkkokaupassa on monenmoista tulossa ja vasta lastenkengissähän sekin on, mutta säntillisellä päivittämisellä ja teidän palautteella siitä saadaan pikku hiljaa hyvä.
Voitte käydä katselemassa uudistunutta verkkokauppaani tästä linkistä
Ystävällisin terveisin, Tanja Kurola, Varpalan ylläpitäjä
Alussa verkkokauppani oli hyvin yksinkertainen tilauskaavake, johon sai tilaukset katsoa alasveto valikosta. Huono puoli siinä oli, etten voinut itse muokata tekstiä tai lisätä sitä tarpeen mukaan. Nyt verkkokauppani ollessa täysin hallinnassani, vastaan itse myös sisällöstä. Tämä on se hetki ja aika, kun kerään kaiken palautteen ja alan muokkaamaan kaupan juuri teille sopivaksi. Haaveena on lisätä teille kuvin ja tekstin mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa tuotteista ja niiden käyttömahdollisuutta, jolloin asiakkaat saavat monipuolista informaatiota ennen ostopäätöstä. Rekisteröitymispakkoa ei kaupassani ole ja lupaan, että olen niin laiska uutiskirjeen kirjoittelia ettei minulta uutuuksia satele päivittäin tai viikottain. Olisin tyytyväinen, jos saisin uutuuskirjeen kirjoitettua edes noin neljä kertaa vuodessa.
Mutta nyt, kun minulla on suhteellisen iso verkkokauppa ja sinne tuotteita mahtuu niin haluan laajentaa valikoimaani. Etsin pieniä yrittäjiä, jotka pystyvät tekemään villasukkia, käsin tehtyjä saippuoita, pihkasalvaa vanhoin konstein... Luettelo on loputon, koska mitä enemmän haastattelen ihmisiä ja löydän itseni kaltaisia pieniä tekijöitä niin haluan heidän osaamisensa tuoda myös kauppaani näkyville. Olenkin jo tuotteista osan neuvotellut ja toive olisi ne saada sivustolleni joulukuun aikana. Heidän tuotteillaan on tarina, minä ja pian tekin tiedätte, kuka ne on valmistanut ja missä. Tarkoitukseni ei ole edes saada suuria eriä myyntiin vain ihan pienesti ja kappalemäärittäin, joten rajallisesti olevien tuotteiden kohdalla näkyy varasto tilanne ja ne on sitten loppu ennenkuin uusia tulee, jos niitä on saatavilla. Minun toimintanikin on pientä, mutta minulla on entistä vahvempi näkemys myös sille, että pienet yrittäjät pitää tuoda esille ja kuluttajille antaa mahdollisuus etsiä myös yksilöllisyyttä minun verkkokaupastani.
Tänään sain yhdeltä asiakkaaltani myyntiin hänen oma tekemiään joulukortteja, joista laitankin lähipäivinä kuvat myös verkkomyymälään. Nekin oli käsin tehty ja todella ihanan ja lämminhenkisen näköisiä. Loistava vaihtoehto, jos ei itse osaa askarrella, mutta haluaa uniikin käsintehdyn kortin lähettää sukulaiselle. Muut tulevat tuotteet taas liittyy myös ihon hoitoon. Villasukat on aloevera langasta kudotut, pihkasalva on erinomainen iho voide ja luomu saippuan käyttöaihion kaikkihan jo arvaavatkin :D Sisustustaulut ovat minun omaa harrastettani ja koska oma seinätila loppuu kesken niin mikä olisikaan parempaa, jos taulut löytäisivät kodin oman asiakaspiirin keskeltä.
Eli verkkokaupassa on monenmoista tulossa ja vasta lastenkengissähän sekin on, mutta säntillisellä päivittämisellä ja teidän palautteella siitä saadaan pikku hiljaa hyvä.
Voitte käydä katselemassa uudistunutta verkkokauppaani tästä linkistä
Ystävällisin terveisin, Tanja Kurola, Varpalan ylläpitäjä
torstai 27. lokakuuta 2011
Syksyistä pohdintaa
Positiivinen palaute on yksi, mikä tässä työssä ajaa eteenpäin ja on yksi mikä antaa innostusta kehittää toimintaa eteenpäin. Tietenkin tärkein palaute tulee suoraan asiakkaalta ja paras tulos on silloin, kun kemiat pelaa ja asiakaspalvelu menee loistavasti koko pitkän jalkahoitotyön ajan. Asiakaspalvelu tässä työssä on paljon myös persoonasta kiinni ja olen pitkään jo tiennyt, että sovin asiakastyöhön kuin nakutettu. Tietenkin kaikkien kanssa kemiat eivät pelaa ja hyvin tehdystä työstäkin huolimatta tiedän etteivät nämä asiakkaat luokseni enää toista kertaa tule. Tämä on hyvä, koska silloin he toivottavasti löytävät toisen hoitajan, jolta avun saavat. Minulle tulevat sitten uudestaan ne asiakkaat, jotka nauttivat työstä ja asiakaspalvelusta, siitähän vakituinen asiakaskuntani sitten tulee koostumaan vuosien mittaan.
Hoitolassa ja laitoksessa ajat pelaa ja rullaa niinkuin pitää ja työ menee omalla painollaan eteenpäin. Tämän työn haaste on sitten tietenkin kotikäynnit. Monesti kotikäynneille mentäessä, viimeistään toisella kerralla pöydät on katettu koreaksi, virkeimmät ovat leiponeet hyvää pöytään ja kaikki on laitettu täydelliseksi. Tarjoilun vuoksi varaankin kotikäynneille pidemmän ajan, ettei työtäkään tarvitse kiirreellä tehdä, mutta kerkeää kuitenkin kahvit juomaan ja kotiesittely kierroksen käymään myös rauhassa läpi. Kahvista kieltäytyminen onkin jo vakavempi asia, se kyllä muistetaan. Jos olen huonosti kalenterin suunnitellut ja kotikäyntejä on paljon yhdelle päivälle, niin illalla saan kärsiä vatsanpohjassani ne lukuisat pannulliset, mitä päivän aikana olen juonut.
Kuitenkin juon sinnikkäästi kahvini, koska tiedän, että varsinkin iäkkäämmät asiakkaani ostavat myös minulta jalkahoidon lisäksi keskustelu aikaa. He haluavat vaihtaa kuulumisia, kysyä mitä minulle kuuluu ja riittäähän minulle tarpeeksi asiakkaita. Joskus muodostuu hyvin syvä ja luottamuksellinen asiakassuhde, jolloin saattaa myös hoidettavalleni itku tulla, kun kaikki pelot ja surut pääsevät valloilleen. Minun tehtäväni on myös keskustella kuolemasta ja siiihen liittyvistä vaikuttimista, olen mukautuvainen uskonnon kysymyksissä ja kuuntelen hiljaa, kun muistellaan jo edesmmennyttä puolisoa. Kuuntelu ja läsnä oleminen on niitä tärkeitä asioita, joita en voinut lähihoitajan työssäni tarpeeksi jakaa ja ne ovat minulle yksi tärkeitä arvo kysymyksiä, mitä nyt pyrin toteuttamaan työssäni. Toki näiltä käynneiltä katteet jäävät pienemmäksi ja montaa kotikäyntiä ei päivälle mahdu, mutta kerkeän kyllä viikolle tavoite asiakasmääräni saamaan täyteen. Kuitenkin haluan uskoa, että nämä keskustelu hetket auttavat asiakasta jaksamaan kotona ja heille jäisi hyvä mieli käynnistäni.
Eilen kuitenkin sain työstäni niin suuren kiitoksen, että nyt oli minun vuoro saada kyynel silmäkulmaan. Alkusyksystä minut soitettiin laitoskäynnille ja sain olla kunnian ensimmäinen henkilö, joka teki asiakkaalle jalkahoidon koko elämän aikana. Meillä oli varsin mukava käynti ja minäkin lähdin hyvillä mielin jatkamaan matkaa ja asiakaskin jäi hyvillä mielin lepäämään hoidon päälle. Nyt sain sitten eilen omaiselta tiedon, että tämä asiakkaani oli joku aika sitten nukkunut pois. Hän oli kuitenkin lopun aikaansa kiittänyt saamaastaan jalkahoidosta ja sanoi, että se oli ollut täydellinen ensimmäinen ja viimeinen jalkahoito, mitä hän ikinä voi enää saada tai on saanut. Sen hän oli muistellut vielä viimeisillään hetkillä.
Tiedättekö, se palaute oli minulle niin suuri henkilökohtainen kunnia ja kiitos, että minulle tulee vieläkin tippa linssiin tätä kirjoittaessa. Työllensä ei parempaa kiitosta voisi enää saada ja minä voin olla ylpeä, että saatoin olla juuri oikeanlainen jalkahoitaja hänelle juuri sinä hetkenä. Tiesin tietenkin jo sinne mentäessä, että hänellä ei enää pitkästi ollut aikaa, mutta sitä en kertaakaan hoidon aikana esille tuonut, koska asiakkaanikaan ei sitä korostanut.
En tarpeeksi usein muista sanoa tätä, mutta kiitos kaikille ihanille asiakkailleni. Yhtälailla kun minä olen mukana teidän elämässä kuuntelemassa murheita ja suruja niin aina myös te haluatte tietää, että voin hyvin ja pystyn jatkamaan työtäni.
Tällä puheenvuorolla :) haluankin toivottaa teille kaikille hyvää syksyä!
Toivoen, Tanja
Hoitolassa ja laitoksessa ajat pelaa ja rullaa niinkuin pitää ja työ menee omalla painollaan eteenpäin. Tämän työn haaste on sitten tietenkin kotikäynnit. Monesti kotikäynneille mentäessä, viimeistään toisella kerralla pöydät on katettu koreaksi, virkeimmät ovat leiponeet hyvää pöytään ja kaikki on laitettu täydelliseksi. Tarjoilun vuoksi varaankin kotikäynneille pidemmän ajan, ettei työtäkään tarvitse kiirreellä tehdä, mutta kerkeää kuitenkin kahvit juomaan ja kotiesittely kierroksen käymään myös rauhassa läpi. Kahvista kieltäytyminen onkin jo vakavempi asia, se kyllä muistetaan. Jos olen huonosti kalenterin suunnitellut ja kotikäyntejä on paljon yhdelle päivälle, niin illalla saan kärsiä vatsanpohjassani ne lukuisat pannulliset, mitä päivän aikana olen juonut.
Kuitenkin juon sinnikkäästi kahvini, koska tiedän, että varsinkin iäkkäämmät asiakkaani ostavat myös minulta jalkahoidon lisäksi keskustelu aikaa. He haluavat vaihtaa kuulumisia, kysyä mitä minulle kuuluu ja riittäähän minulle tarpeeksi asiakkaita. Joskus muodostuu hyvin syvä ja luottamuksellinen asiakassuhde, jolloin saattaa myös hoidettavalleni itku tulla, kun kaikki pelot ja surut pääsevät valloilleen. Minun tehtäväni on myös keskustella kuolemasta ja siiihen liittyvistä vaikuttimista, olen mukautuvainen uskonnon kysymyksissä ja kuuntelen hiljaa, kun muistellaan jo edesmmennyttä puolisoa. Kuuntelu ja läsnä oleminen on niitä tärkeitä asioita, joita en voinut lähihoitajan työssäni tarpeeksi jakaa ja ne ovat minulle yksi tärkeitä arvo kysymyksiä, mitä nyt pyrin toteuttamaan työssäni. Toki näiltä käynneiltä katteet jäävät pienemmäksi ja montaa kotikäyntiä ei päivälle mahdu, mutta kerkeän kyllä viikolle tavoite asiakasmääräni saamaan täyteen. Kuitenkin haluan uskoa, että nämä keskustelu hetket auttavat asiakasta jaksamaan kotona ja heille jäisi hyvä mieli käynnistäni.
Eilen kuitenkin sain työstäni niin suuren kiitoksen, että nyt oli minun vuoro saada kyynel silmäkulmaan. Alkusyksystä minut soitettiin laitoskäynnille ja sain olla kunnian ensimmäinen henkilö, joka teki asiakkaalle jalkahoidon koko elämän aikana. Meillä oli varsin mukava käynti ja minäkin lähdin hyvillä mielin jatkamaan matkaa ja asiakaskin jäi hyvillä mielin lepäämään hoidon päälle. Nyt sain sitten eilen omaiselta tiedon, että tämä asiakkaani oli joku aika sitten nukkunut pois. Hän oli kuitenkin lopun aikaansa kiittänyt saamaastaan jalkahoidosta ja sanoi, että se oli ollut täydellinen ensimmäinen ja viimeinen jalkahoito, mitä hän ikinä voi enää saada tai on saanut. Sen hän oli muistellut vielä viimeisillään hetkillä.
Tiedättekö, se palaute oli minulle niin suuri henkilökohtainen kunnia ja kiitos, että minulle tulee vieläkin tippa linssiin tätä kirjoittaessa. Työllensä ei parempaa kiitosta voisi enää saada ja minä voin olla ylpeä, että saatoin olla juuri oikeanlainen jalkahoitaja hänelle juuri sinä hetkenä. Tiesin tietenkin jo sinne mentäessä, että hänellä ei enää pitkästi ollut aikaa, mutta sitä en kertaakaan hoidon aikana esille tuonut, koska asiakkaanikaan ei sitä korostanut.
En tarpeeksi usein muista sanoa tätä, mutta kiitos kaikille ihanille asiakkailleni. Yhtälailla kun minä olen mukana teidän elämässä kuuntelemassa murheita ja suruja niin aina myös te haluatte tietää, että voin hyvin ja pystyn jatkamaan työtäni.
Tällä puheenvuorolla :) haluankin toivottaa teille kaikille hyvää syksyä!
Toivoen, Tanja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)